Kolmas pyörä

Poltin tupakkaa rivitaloasunnon kulahtaneella terassilla, mun kädet tärisivät ja aurinko paistoi. Kaikki oli väärin ja jotenkin kieroutunutta. Ei silloin pitänyt olla aurinkoista kun oli tyhjä olo ja halusi itkeä mutta ei osannut. Ei elokuvissa tehty niin, oliko tää jonkun muropaketista tutkintonsa saaneen skitsofreenikon ohjaama leffa? Mä aloin epäillä tän kohtauksen aitoutta, pikkuhiljaa rapistuva lavastus oli kuin ö-luokan kauhuleffasta ja dialogi tökki pahasti, toisin sanoen sitä ei ollut. Olisi pitänyt sataa ja mun olisi pitänyt juosta pois, käsikirjoituksessa oli määrätty että mä tekisin niin. Mä rikoin sääntöjä, mutten ollut ainoa.

Käsien tärinä ei loppunut, sytytin toisen tupakan. Päässä kieppui ihan liikaa ajatuksia, niin kuin joku olisi sekoittanut harmaata aivomassaa soppakauhalla. Halusin että mun aivot turtuisi nikotiinista, voisin vaan hymyillä ja mennä makaamaan nurmikolle. Pilvet oli kauniita, mä olisin halunnut jäädä katselemaan niitä mutta ulkona oli kylmä ja mua palelsi. Tumppasin tupakan keskelle ulko-ovea, siihen jäi ruma, nokinen jälki. En tiennyt miksi tein sen, ovi saisi tuntea sen kivun jota mä en ollut koskaan tuntenut.

Menin takaisin sisälle, kukaan ei odottanut mua siellä tai kysynyt, mihin olin kadonnut. Ne vaan hihittivät ja katsoivat toisiaan silmiin ja silittivät toistensa hiuksia ja olivat niin helvetin söpöjä, että mun korvista alkoi valua siirappia. Katsoin muualle, tuijotin mieluummin viikkokaudet seinää kuin sitä säälittävää näytelmää. Jos tää olisi ollut kauhuelokuva, mä hakkaisin noita kirveellä niin kauan, ettei ne enää tunnistaisi toisiaan. Ehkä mun pitäisi keksiä joku juoni, niin ovela etten olis siitä itekään selvillä.

Ne sanoivat jotain, mä en halunnut kuulla mitä, mutta nyökytin koska niin piti tehdä enkä katsonut niitä silmiin. Mua oksetti, olin tehnyt tätä liian kauan. Olin istunut aina sillä samalla tuolilla, olin aina tehnyt niin kuin ne halusivat. Ne kulissit oli pystytetty sen takia, koska me kaikki haluttiin vaan miellyttää toisiamme. Tein kiltisti ruokaa, kävelin kilometrejä pakkasessa kauppaan koska niille ei kelvannut rasvaton maito, lopetin opiskelun koska niiden mielestä opiskelin väärää alaa.

Mulla täytyi olla muitakin vaihtoehtoja, juokse villi lapsi ja niin edelleen. Ongelma oli siinä, että mä en osannut juosta.